Onnellista Äitienpäivää!

Tässä äitienpäivän kynnyksellä minuun on iskenyt taimibuumi pahemman kerran. Ja syykin on hyvin yksinkertainen: Olen kirkkaasti enemmän jauhopeukalo kuin viherpeukalo ja toista kertaa elämässäni olen saanut siemenistä kasvamaan taimia! Tällä hetkellä on ihan sama tuottaako tomaatintaimeni satoa tai kukkivatko asterinsukuiset Samettikukat. Taimet on nyt ykkössijalla, vaikka se kuulostaisi kuinka hölmöltä. Varmasti ne joilla on näissä asioissa peukalot siellä kämmenen keskellä ymmärtävät?

Lahjaksi äideille ja mummoille lapset maalata tuhersivat omannäköisensä suojaruukut ja multaan pikku kätöset saivat upottaa siemenet. Ihan kivan kokoisiksi ehtivät nämä taimet äitienpäiväksi kasvaa. Toivotaan, että kukkivatkin!

Vaikeinta mielestäni tässä koko hommassa on kouliminen. Mistä tietää, milloin on aika koulia? Tomaatintaimet meni helposti, sillä ne olivat melko jämäköitä ja juuret vahvoja. Mutta ylläolevan Rucolan kanssa ei käynyt niin hyvin. (Kuten kuvasta näkyy) Taimet olivat yhtenä tiheänä nippuna ja juuret vaurioituvat, kun niitä yritti erotella toisistaan. Rucola on lempparini ja voisin syödä sitä kaikkien mahdollisten ruokalajien kanssa. Olisikin täydellistä jos pihallamme kasvaisi ruukut täynnänsä tuuheita Rucolapensaita.

Oikein onnellista Äitienpäivää kaikille Äideille! Kyllä meitä on aurinko tänään hellinyt. Toivotaan että samalla mallilla jatkuu. Taimetkin tykkää ;)

The Wedding Cakes

Blogi on pitänyt hurjan pitkän tauon samalla kun kakkuilukin on huomattavasti vähentynyt, vaikkakaan ei kokonaan tyrehtynyt. Paras ja samalla pahin urakkani oli viime vuoden heinäkuussa, kun ennen lomia pyöräytin hääkakut vanhalle työkaverilleni. 120 henkilöä oli kutsuttu ja samanverran tuli ihmisiä paikalle!

Morsiamella oli selkeä visio väreistä ja muista, mutta jo harjoituskakkua kasatessani huomasin ikäväkseni, että kesän lämmössä eivät marsipaanikukat kuivaneet millään. Hikoilivat vaan.

Edellisenä yönä sitten sokerimassaa värjäämään ja uutta kukkaa väkertämään.

Vaikeinta varmasti oli aikatauluttaminen ja haasteellisinta se, että kakut oli saatava juhlapaikalle heti illallisen jälkeen, sillä jääkaappitilaa ei siellä ollut. Muutama puhelu kaason kanssa, hermoja raastava automatka helteisessä autossa (kaikki kylmäkallet sun muut takakontissa) ja kakut oli kannettu suoraan kahvipöytään. Huh!

Kiiressä kakut sitten tietenkin jäivät kuvaamatta. Juhlapaikan pimeydessä räpsityt otokset vääristävät värit ja marsipaanikin näyttää liian ohuksi kaulitulta. Pääasia kuitenkin, morsiuspari oli jälkkäriinsä tyytyväisiä ja kovasti sain paikanpäällä kehuja suussasulavasta mausta ;)