Tänään jouduin pistämään jääkaapillani pystyyn pienen improvisaatioshown. Lounaan lisukkeeksi olin ajatellut laittaa perunamuusia, lasten suurta herkkua, vaikkakin kaikki kolme muuten kranttuja ovat. Kattila oli tulilla, kermat ja valkopippurit asemissa, kun aloin kaivaa esiin perunoita. Ja niitä oli kokonaista kolme kappaletta.
Pohtimaan siis vaihtoehtoja: riisi ei käynyt, valmiita ranskalaisia meillä ei juuri pakastimeen osteta ja muhennettu kukkakaalikaan ei kiehtonut. Ei kun pikaisesti karppaajien sivuille, jossa muistelin lanttumuusia nähneeni. Sieltähän vinkki löytyi ja samalla ohjeella kuin perunoistakin tekisin, keittäminen, survaisu, kermat päälle ja ripaus valkopippuria.
Ja kuulkaas, kyllä oli hyvää! Parasta tässä on kuitenkin se, että lapsemme, jotka keitoissa jättävät lantut kovin mielellään syömättä, niin tahtoivat tätä sosetta peräti lisää! Olin niin otettu. Tätä tehdään meillä varmasti jatkossa useammin kuin perunamuusia, josta minä saan aivan järkyttävän ähkyn itse.
