Onnellista Äitienpäivää!

Tässä äitienpäivän kynnyksellä minuun on iskenyt taimibuumi pahemman kerran. Ja syykin on hyvin yksinkertainen: Olen kirkkaasti enemmän jauhopeukalo kuin viherpeukalo ja toista kertaa elämässäni olen saanut siemenistä kasvamaan taimia! Tällä hetkellä on ihan sama tuottaako tomaatintaimeni satoa tai kukkivatko asterinsukuiset Samettikukat. Taimet on nyt ykkössijalla, vaikka se kuulostaisi kuinka hölmöltä. Varmasti ne joilla on näissä asioissa peukalot siellä kämmenen keskellä ymmärtävät?

Lahjaksi äideille ja mummoille lapset maalata tuhersivat omannäköisensä suojaruukut ja multaan pikku kätöset saivat upottaa siemenet. Ihan kivan kokoisiksi ehtivät nämä taimet äitienpäiväksi kasvaa. Toivotaan, että kukkivatkin!

Vaikeinta mielestäni tässä koko hommassa on kouliminen. Mistä tietää, milloin on aika koulia? Tomaatintaimet meni helposti, sillä ne olivat melko jämäköitä ja juuret vahvoja. Mutta ylläolevan Rucolan kanssa ei käynyt niin hyvin. (Kuten kuvasta näkyy) Taimet olivat yhtenä tiheänä nippuna ja juuret vaurioituvat, kun niitä yritti erotella toisistaan. Rucola on lempparini ja voisin syödä sitä kaikkien mahdollisten ruokalajien kanssa. Olisikin täydellistä jos pihallamme kasvaisi ruukut täynnänsä tuuheita Rucolapensaita.

Oikein onnellista Äitienpäivää kaikille Äideille! Kyllä meitä on aurinko tänään hellinyt. Toivotaan että samalla mallilla jatkuu. Taimetkin tykkää ;)

The Wedding Cakes

Blogi on pitänyt hurjan pitkän tauon samalla kun kakkuilukin on huomattavasti vähentynyt, vaikkakaan ei kokonaan tyrehtynyt. Paras ja samalla pahin urakkani oli viime vuoden heinäkuussa, kun ennen lomia pyöräytin hääkakut vanhalle työkaverilleni. 120 henkilöä oli kutsuttu ja samanverran tuli ihmisiä paikalle!

Morsiamella oli selkeä visio väreistä ja muista, mutta jo harjoituskakkua kasatessani huomasin ikäväkseni, että kesän lämmössä eivät marsipaanikukat kuivaneet millään. Hikoilivat vaan.

Edellisenä yönä sitten sokerimassaa värjäämään ja uutta kukkaa väkertämään.

Vaikeinta varmasti oli aikatauluttaminen ja haasteellisinta se, että kakut oli saatava juhlapaikalle heti illallisen jälkeen, sillä jääkaappitilaa ei siellä ollut. Muutama puhelu kaason kanssa, hermoja raastava automatka helteisessä autossa (kaikki kylmäkallet sun muut takakontissa) ja kakut oli kannettu suoraan kahvipöytään. Huh!

Kiiressä kakut sitten tietenkin jäivät kuvaamatta. Juhlapaikan pimeydessä räpsityt otokset vääristävät värit ja marsipaanikin näyttää liian ohuksi kaulitulta. Pääasia kuitenkin, morsiuspari oli jälkkäriinsä tyytyväisiä ja kovasti sain paikanpäällä kehuja suussasulavasta mausta ;)

Siskorakkaan baby shower!

Avosiippansa paikalle kuskaamana, saimme siskoni yllätettyä meillä järjestettyihin vauvajuhliin. Tarjolla oli monenlaista sekä minun että äitimme leipomaa, sekä tämä monesta blogista tuttu jättimahakakku! Teemavärinä kattauksessa ja tarjottavissa oli tämä kevätsuosikkini omenaisen vihreä, joka toistui myös mm. mehuboolissamme ja vaippakakussakin.

(Kuvissa tosin nämä vihreät näyttävät olevan aivan eri sävyä, mutta sinnepäin sinnepäin...)

Pikku Minni kolmevuotiaalle.

                         Onko sen pakko aina mennä niin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä?

 Siltä se ainakin taas tuntui, kun rakas kuopuksemme juhlisti 3-vuotispäiviään. Sankaritar päivitteli ahkerasti kakkutoiveitaan ja viimeisimmäksi yhteistuumin päädyimme Minniin, sillä aika uhkasi loppua jos päätöstä ei syntyisi. Noh, sellainen maalaus silläkertaa...

Vappukakku

Vähän kakkupäivityksiä loman kunniaksi:

Vappu aatonaattona synttäreitään juhlistava sankaritar halusi aiheeseen sopivan kermakakun. Tilaus tuli sen verran hötäkällä, että mentiin helpoimman kautta, eli ilmapalloilla. Sokerimassa-serpentiiniä on aina tehnyt mieli kokeilla, mutta tähän ne eivät olisi ehtineet kuivua tarpeeksi.

"Brushed embroidery" harjoittelua.

Tätä sutimistekniikkaa on mieleni tehnyt jo pidemmän aikaa päästä kokeilemaan. Nyt siihen tuli mahdollisuus minimalistisen hääkakun muodossa. Ystäväni "karkasi" naimisiin koko suvultaan ja vähän perheeltäänkin salassa ja koska täten jäi polttarit pitämättä, niin ajattelimme vähän Egotripin keikan yhteydessä tätä nuorta morsianta, eikun rouvaa, juhlistaa. Mini hääkakku on noin viidelle hengelle ja allaolevassa kuvassa voi kokoa vähän hahmottaa matkapuhelimeni rinnalla. Täytteenä suklaamousse ja kirsikkahilloa.

Pikku Myy, Pikku Myy aina jostain ilmestyy.

Tämä 15 henkilön kakku meni 3-vuotta täyttävälle pikkutytölle, jonka luonne kuulemma lähentelee melkoisesti Pikku Myyn luonnetta. Kakkuhan siis sopi juhlapöytään paremmin kuin hyvin ja täyte oli sankarin ja isosiskonsa toiveesta mehevän suklainen.